Suomesta ei varmasti löydy ihmistä, joka ei tietäisi mikä on kirja. Se on Wikipedian mukaan nidos paperiarkkeja, joille on painettu tekstiä tai kuvia. Kuulostaa aika pelkistetyltä, vai mitä? Kirja on paljon määritelmäänsä enemmän. Kirja on lukuelämys, ajanvietettä, keräilyesine, tapa paeta aikaa ja paikkaa, mielikuvituksen kehittäjä, sivistyksen mitta… ja paljon kaikkea muuta.
Johannes Guthenberg perusti ensimmäisen kirjapainon ja sen jälkeen niitä on tullut viljalti lisää. Painamisprosessi on kehittynyt muun teknologian myötä ja kirjat ovat yleistyneet valtavalla vauhdilla. Suomalaistakin kirjaa on kustannettu yli 800 000 eri teoksena. Matkalla kirja on kokenut monia muutoksia. Arvokkaat, käsinnidotut kirjat ovat jääneet keräilyharvinaisuuksiksi, teknologia on tuonut kirjat vaikkapa pokkareina kaikkien lukutaitoisten ulottuville. ”Maailma muuttuu, Eskoseni”, kirjoitti kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi Nummisuutareihin. Nummisuutarit, kuten kaikki muutkin julkaistut kirjat, löytyvät Kansalliskirjastostamme Helsingistä. Kansalliskirjastoon säilötään kaikki painotuotteet ja tallenteet. Ihan pienestä määrästä ei olekaan kyse, sillä Kansalliskirjaston hyllyjä riittää yli 100 hyllykilometrin verran.
Teknologian kehittyminen on mahdollistanut kirjojen painamisen kustannustehokkaasti ja näin vaikuttanut kirjojen saatavuuteen. Miten sitten väestöä on innostettu lukemiseen? Koulussa opitaan lukemaan, mutta kiinnostus lukemiseen täytyy löytyä jostain. Kirjallisuuden palkinnot, tunnetuimpana Finlandia-palkinto, ylittävät median uutiskynnyksen ja tuovat kirjoja julki mainosten lisäksi. Emme saa myöskään unohtaa kirjakerhojen merkitystä. Kirjakerhojen kotiin tulevat lehdet ja kuukauden kirjat herättävät kiinnostusta ja halua tutustua lähemmin kirjaan.
Toisinaan joku kirjailija löytää miltei sen viisasten kiven, joka kääntää uuden sivun kirjallisuuden historiassa. Olen kuullut määritelmän, jonka mukaan brittiläinen J.K. Rowling opetti yhden sukupolven lukemaan Harry Potter -kirjoillaan. Hyvän kirjan lukeminen vie mennessään ja innostaa avaamaan yhä uusia kirjoja. Luetun kirjallisuuden lajit voivat muuttua matkan varrella, mutta jotkut pysyvät uskollisina valitsemalleen aihealueelle. On ihmisiä jotka ovat lukeneet joskus scifi-tarinoita, mutta siirtyneet sitten esimerkiksi historiallisiin romaaneihin tai dekkareihin. Toiset taas pitäytyvät samassa kirjallisuuden lajissa koko ikänsä – eikä se ole huono asia. Kirjoja kuitenkin riittää.
Jotkut haluavat hankkia kirjan ehdottomasti itselleen ja omaksi. Kenties syynä on halu koristaa kotia kirjahyllyllä. kirjahyllyt. Tai mahdollisuus palata jo luettuun kirjaan koska tahansa niin halutessaan. Kirjaan voi liittyä omistamisen halu, jolloin kirja merkitään omaksi exlibriksellä. Eräs tapa yhdistää exlibris ja kirjanmerkki on niminauha, joka on tehty kankaasta. Toiset taas käyttävät ahkerasti kirjastoja, jotka mahdollistavat lukemisen ilmaiseksi. Kirjastoja Suomessa onkin hieman alle 700, mukaan lukien laitoskirjastot ja kirjastoautot.
Suomessa on myös monia kirjoihin ja kirjallisuuteen liittyviä yhdistyksiä, kuten Suomen Kirjainstituutin säätiö, joka hallinnoi esimerkiksi Sastamalassa sijaitsevaa kirjamuseo Pukstaavia.