Kenelläkään ei ole tiettävästi käytössään oikeasti toimivaa kristallipalloa tai muuta laitetta, jolla tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta arvailuja voi toki esittää. Kirjojen ja kirjallisuuden tulevaisuutta voidaan ennustaa sillä, miten tekniikka on kehittynyt ja kehittyy edelleen. Tekninen puoli ei kuitenkaan ole kaikki, vaan myös kaupallisuus, ihmisten ajatusmaailma ja tahto pitää huomioida.
E-kirjat ovat jo tulleet markkinoille. Kirjat voidaan ostaa muutamassa sekunnissa netin kautta ja hinta on yleensä edullisempi kuin painetulla kirjalla. Jääväthän e-kirjasta pois materiaali-, painatus-, varastointi- ja kuljetuskustannukset.
Lukulaitteet osaavat sopeutua lukijansa tahtoon ulkoasun suhteen. Lukija voi päättää fontin koon ja usein myös tyypin. E-kirjojen tekniikka antaa myös päättää kirjan sisällöstä. Tulevaisuudessa voimme ehkä päättää, haluammeko kirjaan onnellisen vai surullisen lopun. Päätyykö sankari yhteen sankarittaren kanssa tai joutuuko rikollinen telkien taakse. Vaihtoehtoiset juonen käänteet voidaan toteuttaa saumattomasti kirjaan, joten lukija saa lisää valtaa juonen suhteen. Kyse on kirjailijan halusta kirjoittaa vaihtoehtoisia tarinoita.
E-kirjat ovat vaikuttamassa myös moneen muuhun asiaan kuin hankinnan hintaan ja nopeuteen. Erilaisten painettujen kirjojen kustannusten poistuessa huomataan, ettei kirjan julkaisuun itse asiassa enää tarvita pääomaa. Kirjan voi julkaista e-kirjana netissä kuka tahansa, jolla on tietokone, tekstinkäsittelyohjelma ja verkkoyhteys. Nämä kustannukset ovat todellakin pieniä verrattuna ammattimaisen äänenkäsittelylaitteiston kustannuksiin musiikin tekemisessä tai laitteistoon, joka tarvitaan kun tehdään elokuvia. Kustannusten ollessa minimaalisia nousee kirjailija yhä suurempaan avainasemaan. Kirjoittaja ei enää tarvitse kustantajaa tai pankin rahaa saadakseen teoksensa julkaistua. Jotta kirjailija saisi edelleen tulonsa kirjailijana, nousevat tekijänoikeudet ja niiden hallinta yhä tärkeämmäksi. Jos kirja on netissä vapaasti kopioitavissa ja luettavissa, harva siitä maksaa.
Kirjailijan julkaistessa kirjansa itse sähköisenä, poistuu kustantajan tarve. Kustantaja mielletään usein rajoittajana ja jopa esteenä, joka hidastaa kirjan julkaisua ja vaatii kirjaan oikolukua ja muutoksia, jotka eivät välttämättä miellytä kirjailijaa, vaikka olisivatkin kaupallisesti perusteltavissa. On muistettava, että kustantajan käyttäminen lisää myös laatua. Kaupallisesti toimiva kustantaja ei sijoita rahojaan kirjaan, joka on huono. Miksi sijoittaa rahaa tuottamattomaan hankkeeseen?
Mikä on kirjallisuuden tulevaisuus, jos kuka tahansa voi kirjoittaa romaanin ja julkaista sen? Ne kirjailijat, jotka ovat turhaan lähettäneet tekstejään kustantajalle, voivat julkaista teoksensa e-kirjana vaivatta. Pöytälaatikkokirjailijat ovat siirtyneet nettikirjailijoiksi. Tekstit kirjoitetaan kuitenkin elektronisesti eikä lyijykynällä takavuosien sinikantiseen vihkoon, joten julkaiseminen on äärettömän helppoa. Johtaako tämä laadun romahtamiseen määrän kustannuksella? Ovatko lukijat kriittisiä ja toimivat kustantajan oikolukijana hyläten ja hyväksyen? Painetun kirjan ostaminen merkitsee automaattisesti tietynlaista laatua kustantajan ansiosta. Jos ammentaa luettavakseen kirjoittajan itse julkaiseman kirjan netistä, on kuin ottaisi isosta korista omenan. Omena voi olla hyvä ja makea – tai kitkerä ja madon syömä. Montako omenaa korista haluaa maistaa löytääkseen sen makean?