Kirjan merkitys suomen kielelle on moninainen. Hyvässä kirjassa on kielen rikkautta ja joidenkin kirjojen virkkeet tunnetaan yleisinä sanontoina. Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Sanontana tämän ovat kuulleet varmasti kaikki, vaikka eivät osaisi heti sanoakaan, että kyseessä on Väinö Linnan ”Täällä Pohjantähden alla” -trilogian alkusanat.
Kirjat ovat – murrekirjoja lukuun ottamatta – kieliopillisesti oikein kirjoitettuja. Kirjailijan oikeakielisyys tarkistetaan vielä kustantajan oikoluvussa. Kirjat ylläpitävät suomen kielen osaamista. Lukijalle jää sivistyksenä virkkeiden muodostaminen, pilkun käyttö, isot alkukirjaimet ja muuta mieleen. Oikeakielisyyden ylläpitäminen onkin kirjojen tärkeä tehtävä. Yliopistoissakin kieli ja kirjallisuus nivotaan kiinteästi yhteen eli molempia opiskellaan yhdessä. Humanististen tieteiden kandidaatit ja filosofian maisterit opiskelevat sekä kieltä että kirjallisuutta.
Kieli kuitenkin muuttuu ja elää jatkuvasti. Sosiaalisen median viestinnällä on omat ”sääntönsä” ja merkistönsä, jotka poikkeavat merkittävästi virallisesta suomen kielestä: OMG, LOL, oox tänää töis? Jaxuhali ja hymiö perään.
Erilaiset viestinnän muodot sopivat eri paikkaan, eikä sosiaalisen median viestinnän kuulukaan noudattaa samoja sääntöjä kuin diplomityön. Kirjoituksen tyyli riippuu siitä, missä mediassa ja millä merkityksellä viestitään. Netti ja sosiaalinen media on tuonut mukanaan paitsi omien sääntöjensä mukaisen kielen käytön, myös silkkoja kirjoitusvirheitä. Tavallisimpia oikeinkirjoitusvirheitä Facebookissa ja mielipidepalstoilla ovat yhdys_sana_virheet. Myös puhuttu kieli vaikuttaa aina kirjoitettuun kieleen, esimerkiksi ”empä ole asiasta kuullut”, jossa n-kirjain on vaihtunut m-kirjaimeksi. Näissä esimerkkivirheissä ei ole kyse sosiaalisen median säännöistä vaan silkoista kielioppivirheistä. Tämän vuoksi käytännön kielitaitoa ja oikeakielisyyttä tulee ylläpitää. Opiskelua lukuun ottamatta siihen soveltuu parhaiten lukeminen.
Totuus ei välttämättä ole täysin mustavalkoinen. On helppoa moittia netin suurkäyttäjiä, nuorisoa, suomen kielen rapauttamisesta ja kielioppisääntöjen unohtamisesta. Toinenkin puoli on: tiukan kieliopin noudattamisen rinnalle on noussut nuorten hallitsema tilannetaju. Kielitaidosta on tullut monimuotoisempaa. Hyvään kielitaitoon kuuluu myös erilaisten tyylien hallitseminen, onpa sitten kyse hymiöillä varustetusta kommentista, blogitekstistä tai työhakemuksen tekemisestä. Tilanne määrittelee tarvittavan tyylin, jolloin puhutaan sosiaalisesta kieliopista. Sosiaalisen kieliopin mestariksi tulee lukemalla ja kirjoittamalla mahdollisimman paljon erilaisia tekstejä. Nuorten netin käyttäminen näkyy esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten teksteissä, jotka ovat muuttuneet tyyliltään jutustelevammiksi. Tämä tyyli on blogien ja kolumnien lukemisen opettamaa – eli luetun kielen on todettu vaikuttavan kirjoittamiseen.
Kielitaidon ja oikeakielisyyden ylläpitämisen tärkein oppi saadaankin painetusta tekstistä. Siksikin lukeminen kannattaa. Ja tietysti hyvin kirjoitetun, kielirikkaan ja tarinaltaan mielenkiintoisen romaanin lukeminen on paljon mukavampaa kuin kielioppisääntöjen pänttääminen oikeinkirjoitusoppaasta.